Laivan historia

Aamu-usva ei ollut vielä häivennyt rannalta. Lokkiparvi kirkui toiveikkaana kun Cally lipui satamasta avomerelle, suorittaakseen koepurjehduksen ennen ensimmäistä varsinaista rahdinkuljetusmatkaansa. Oli vuosi 1936 ja Callyn kotimaa oli Ruotsi. Se oli juuri valmistunut Karlstadin laivaveistämöltä Värmlandista. 33 metrin pituisen aluksen tyyppinimi oli Elliot ja se oli rekisteröity kuuden hengen miehistölle. Callyn teräksinen runko kiilteli vastamaalattuna ja sen mastot jättivät jälkeensä tuoreen tervan lämpimänkirpeän tuoksun. Cally liikkui eteenpäin purjein.

M/F Hagö, teräsrakenteinen, lähes 37 metrin pituinen kuivarahtialus laskettiin mereen Falkenbergin telakalta Ruotsin Värmlandissa. Malmölainen laivanvarustaja Axelsson kuunteli tyytyväisenä kun sen moottori käynnistettiin. Alus oli purjehtinut Ruotsin vesillä jo seitsemäntoista vuotta, mutta nyt purjeet saivat jäädä. Alus myös näytti entistä sulavalinjaisemmalta; sen runkoa oli telakoinnin aikana jatkettu lähes viidellä metrillä. Elettiin vuotta 1953. Vuonna 1957 M/S Hagö pestautui monien muiden alusten tavoin kuljettamaan ruumassaan hiekkaa Porvoosta Helsinkiin. Se seilasi nyt Suomen lipun alla.

Kuunari Marival seisoi Helsingin kauppatorin rannassa. Oli syksy 1998 ja silakkamarkkinoiden aika. Marival, entinen kuivarahtialus, oli vuosaarelaisen omistajansa toimesta muuttanut ilmettään. Se oli jo yli vuoden ajan palvellut helsinkiläisenä ravintolalaivana.

Kaukana Itä-Suomessa oli muuan yksityinen joensuulainen ravintolayhtiö jo jonkin aikaa etsiskellyt alusta, joka sopisi laivaravintolaksi. Se huomasi Marivalin myynti-ilmoituksen ja kaupat tehtiin ennen kuin silakkamarkkinat olivat ohi. Tässä oli lopultakin Pielisjoen rantaan sopiva alus! Uusi nimi oli jo valmiina: Elina.

Cally, Hagö, Marival, Elina – yksi ja sama alus. Yhä merikelpoisena se ajettiin Saimaan kanavan kautta Joensuuhun. Laajamittaisen sisäremontin jälkeen se oli valmis ottamaan vastaan ensimmäiset asiakkaansa keväällä 1999.

Kolmimastoisen kuunarin mastoista on Elinan aikakaudella jäljellä kaksi. Ne eivät ole alkuperäiset, vaan pystytetty ikään kuin kunnioittamaan Elinan aikaisempia vaiheita. Jotain noista ajoista on yhä jäljellä – jotain tuosta purjeilla liikkuneen aluksen entisaikaisesta tunnelmasta. Astumalla laivaan voit sen itse todeta. Elina on kotiutunut hyvin nykyiseen kotikaupunkiinsa. Se ja sen miehistö on ylpeä tehtävästään – siitä, että saa palvella kauniilla Pielisjoella juuri Sinua!

Historian havinaa